| ...ja siirrymme kunnallispolitiikkaan |
[May. 24th, 2005|06:55 pm] |
|
Enempiä selittelemättä... olen vuoden alusta toiminut varavaltuutettuna ja sosiaalilautakunnan varajäsenenä. Valtuustosaliin ei ole toistaiseksi ollut asiaa (olen vasta 6. vara), mutta sosiaalilautakunnassa olen parissa kokouksessa ollut paikalla ja jatkossa ehkä enemmänkin. Vaikka varsinainen lautakunnassa istuminen ei rapsahdakaan kohdalle kuin silloin tällöin, informaatiota ainakin tulvii niin postitse kuin kaiken maailman iltakoulujen ja strategiaseminaarien kautta. Kun Vasemmistoliitolla on lautakunnassa vain yksi paikka, on pakkokin pysytellä aika tiiviisti tietoisena asioista koska lautakunnan kokouksissa ei välttämättä löydy sivustatukea.
Viimeksi olin lautakunnan kokouksessa 10.5. jolloin käsiteltävänä oli iso liuta "sopeutustoimia" eli sosiaalipalvelujen leikkauksia. Osa ehdotuksista sentään kaatui äänestyksissä (tarkempi pöytäkirja löytyy täältä, siitä selviää kuka mitäkin leikkausta kannatti ja vastusti), mutta paljon huonoja päätöksiä meni läpikin. Siteeraan tähän jättämäni eriävän mieliteeni näistä leikkaustoimista. Tästä ja Helsingin sosiaalitoimen näkymistä olisi kyllä enemmänkin sanottavaa ja yritän korijoittaa asiasta jatkossa. Lyhyesti voi kuitenkin todeta sen että pääpuolueiden hyväksymät budjettiraamit ovat merkinneet viime vuosina jatkuvia leikkauksia sosiaalitoimessa ja samaa linjaa on ilmeisesti tarkoitus jatkaa kuluvanakin valtuustokautena eli vuoteen 2008 asti.
Eriävä mielipide Sosiaalilautakunnan hyväksymät sopeutuspäätökset sisältävät useita kuntalaisten ja henkilökunnan kannalta kohtuuttomia toimia jotka laajemmassa katsannossa luovat sosiaalivirastolle ja kaupungille lisäkustannuksia ja vaikuttavat henkilökunnan jaksamiseen.
Lasten päivähoito Päivähoidon henkilöstöresurssien vähentäminen on kestämätöntä tilanteessa jossa on toistuvasti raportoitu työntekijöiden olevan suurelta osalta jaksamisensa ylärajoilla. Henkilökunnan karsiminen vaarantaa varhaiskasvatuksen tavoitteita ja luo jatkossa lisäongelmia henkilöstön jaksamiseen ja rekrytointiin. Yksityisen hoidon tuen avokätinen korotus on räikeässä ristiriidassa muiden säästöpäätösten kanssa. Kyseessä on lisätuki asiakasryhmälle joka muutoinkin on keskimäärin varsin hyvässä sosiaalisessa asemassa. Tuen noston mahdolliset säästövaikutukset ovat epävarmat. Vaikka yksityisen hoidon tuen käyttö kasvaisi tavoitteen mukaisesti, lisääntyneet kustannukset tulisi katettua vain osin. Lapsiperheiden palvelut Maksusitoumuspaikkojen vähentämisestä seuraava lastensuojelun jonojen kasvu heikentää huostaanoton tarpeessa olevien lasten asemaa ja luo entisestään epävarmuutta näiden tilanteeseen. Lastensuojelun heikentäminen lisää osaltaan myöhemmällä iällä ilmeneviä ongelmia ja on säästökohteena moraalisesti täysin kestämätön, varsinkin kun lastensuojelun tarve on ollut jatkuvassa kasvussa. Huoli lasten tilanteesta vaikuttaa suoraan myös henkilöstön jaksamiseen. Jo nyt lastensuojelussa on pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Asiakasmäärät ovat suuria ja työ henkisesti kuluttavaa Aikuisten palvelut Vammaisten omaishoidon tuen myöntämisen lopettaminen 1.6. asettaa omaishoitajat mielivaltaisesti eriarvoiseen asemaan. Omaishoidon tuen poistaminen kasvattaa palveluntarvetta ja kustannuksia niin terveydenhoidossa kuin sosiaalitoimen laitoshoidossa. Omaishoito on yleisesti ottaen kustannustehokas ja asiakkaiden kannalta hyvä hoitomuoto jonka tukea olisi syytä pikemminkin lisätä. Lähtökohta jonka mukaan omaishoitajat työskentelevät ilmaiseksikin on sekä kohtuuton että kestämätön. Vammaisten ostopalvelujen karsinta ja asiakkaiden jättäminen jonoon luo tilanteita jossa asiakas jää vaille asianmukaista hoitoa. Koska ainakin osa asiakkaista joutuu jonottamaan sairaalassa on toimenpiteen kustannussäästö kaupungin kokonaistalouden kannalta kyseenalainen. Säästöarviossa ei ole myöskään huomioitu asiakkaan jonossa tarvitsemia palveluita (terveyskeskuksen järjestämä kotihoito, omaishoidon tuki). Vammaisten harkinnanvaraisten tukien karsiminen heikentää mahdollisuuksia asiakkaan yksilöllisen tilanteen huomioimiseen ja romuttaa siten asiakaslähtöisyyden periaatetta. Tämän seurauksena myös nettosäästöt voivat jäädä arvioitua selvästi pienemmiksi koska harkinnanvaraisten tukien vähentäminen lisää kuormitusta muissa palveluissa.
Tilanteessa jossa vammaiset ovat joutuneet kärsimään huonosti toimineesta kuljetuspalvelusta ja aikaisemmista säästöistä, lisäsäästöjen kohdistaminen vammaisten palveluihin on kohtuutonta. Toimeentulotuen myöntämiskriteerien tiukentaminen entisestään on paitsi kuntalaisten perusturvan kannalta kohtuutonta myös omiaan lisäämään asiakkaiden sosiaalisia ja terveysongelmia. Taloutta kohti maksettua toimeentulotukea on jo useana vuonna vähennetty tiukentunein myöntämiskriteerein elinkustannusten noususta huolimatta. On ilmeistä että tämä johtaa varsinkin pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden terveyden, työllistymismahdollisuuksien ja lasten hyvinvoinnin heikkenemiseen, joten kyseessä on lyhytnäköinen ja epäinhimillinen kehityssuunta. Vanhusten palvelut Kustaankartanon G1 osaston sulkeminen nykyisessä vanhuspalvelujen jonotilanteessa on kaupungin kokonaistalouden kannalta lisäkustannuksia tuottava ratkaisu. Vanhusten jonotus sairaalassa on selvästi kalliimpaa kuin sosiaalipuolelle asuttaminen. Asiakkaidenkin kannalta tämä on huono vaihtoehto. Rekrytointiongelmat eivät voi olla peruste sosiaalipalvelujen alasajolle, sen sijaan olisi korjattava henkilöstöpolitiikkaa. Yleisesti ottaen säästötoimet sotivat sosiaaliviraston tavoitteita vastaan ja kohdistuvat kuntalaisten peruspalveluihin joiden turvaamisen pitäisi olla ensisijainen tavoite. Budjettiraamin ylitys ei voi olla automaattinen peruste näiden karsimiseen, varsinkin kun taustalla on budjetoinnin yhteydessä tehdyt selkeät virhearviot. Säästötoimet myös heikentävät mahdollisuuksia syrjäytymisen ehkäisyyn, minkä valtuuston on nostanut yhdeksi strategiseksi painopisteeksi.
Reko Ravela |
|
|
| Irakin vaaleista |
[Feb. 5th, 2005|12:02 am] |
Viime sunnuntain vaalien Irakissa on raportoitu olleen
menestys. Äänestysprosentti oli HS:n tiedon mukaan 60-70%. Tämä
ei ole yllätys. Siis se että länsimainen media julistaa vaalit
onnistuneiksi. Kriittinen tarkastelu olisi ehkä paljastanut
asiassa muitakin puolia.
1. vaalien äänestysprosentista ei ole itse asiassa vielä mitään
luotettavaa tietoa. Keskusvaalilautakunnan jäsenten yleisesti
siteeratut arvaukset 72% tai 8 miljoonaa äänestäjää (57%
äänioikeutetuista) olivat tasan hatusta vetäistyjä arvauksia
(osin jo ennen äänestyksen loppumista esitettyjä) ja todennäköisesti
pikemmin optimistisia kuin pessimistisiä. Tieto siitä että
ulkomailla rekisteröityneistä irakilaisista äänestäjistä
äänesti n. 90% on kyllä luotettava, mutta se asettuu hieman
toiseen valoon jos muistettaisiin mainita että ulkomailla
asuvista äänioikeutetuista rekisteröityi äänestäjiksi ehkä
20% tai vähemmän. Esim. Syyriassa
on viranomaisten mukaan jo 700 000 irakilaista pakolaista
jotka ovat saapuneet miehityksen alkamisen jälkeen. Vaaleihin
rekisteröityi Syyriassa kuitenkin vain 16 581 irakilaista.
2. Kuten usein mainittiin YK oli avustanut vaalien teknisessä järjestelyissä.
YK:n tarkkailijat eivät kuitenkaan ole paikan päällä
seuraamassa itse äänestystä tai ääntenlaskua äänestyspaikoilla.
Itse asiassa suurin osa vaalitarkkailijoista ”tarkkailee”
vaaleja Jordaniasta käsin! Ne harvat ulkomaalaiset tarkkailijat
jotka ovat uskaltautuneet Irakiin, tarkkailevat vaaleja lähinnä
Bagdadin suljetun ”Vihreän vyöhykkeen” suojista. Myöskin
ulkomaisten toimittajien liikkuminen on Irakissa nykyisin
turvallisuusriskien takia hyvin rajoitettua, joten vaaliprosessia
on seuraamassa harvinaisen vähän ulkomaisia tarkkailijoita.
Ilmeisesti myöskään paikalliset kansalaisjärjestöt eivät
ole tarkkailemassa vaaleja (kuten monissa maissa on yleistä).
3. Irakin vaalit olivat todennäköisesti maailmanhistorian
ensimmäiset joissa ehdokaslistat olivat salaiset!
Turvallisuussyihin vedoten listojen ehdokkaita ei julkistettu,
joten äänestäjät joutuivat valitsemaan vaaliliitoista tietämättä
keitä listan ehdokkaat olivat ja missä järjestyksessä he
olivat listalla (vaalitavassa puolueet olivat asettaneet
ehdokkaat etukäteen valitsemisjärjestykseen). Valtaosa
ehdokkaista ei myöskään näissä oloissa kampanjoinut joten
heidän sekä näkemyksensä että henkilöllisyytensä olivat
arvailun varassa.
4. Jo ennen vaaleja ja niiden jälkeen on esitetty erilaisia syytöksiä
vaaleissa esiintyneistä epäselvyyksistä. Joidenkin puolueiden
on väitetty ostavan äänestyskortteja jotta niiden kannattajat
voisivat äänestää useamman kerran (esim. Afganistanin
taannoisissa presidentinvaaleissa tämä oli ilmeisesti yleistä).
Eräissä äänestyspaikoissa vaalitoimitsijat
kehottivat ihmisiä äänestämään pääministeri Allawin
listaa. Toisaalta joissain osissa Irakia erityisesti vähemmistöt
(sunnit, kristityt ja turkomaanit) ovat valittaneet että heidän
äänestyspaikkoihinsa ei toimitettu äänestyslippuja ja näin tuhannet
jäivät ilman mahdollisuutta äänestää. Kadonneet äänestysliput
saattavat tietysti päätyä laskentaan sopivasti täytettynä
jossain muualla…
5. Vaaleihin ei osallistunut käytännössä yksikään merkittävä
oppositioryhmä. Vaaleja boikotoivat aseellisten
vastarintaryhmien ja niiden kannattajien lisäksi kymmenet
eri järjestöt boikotoivat vaaleja. Mm. sunniväestöä
edustava Irakin Islamilainen puolue, shiioja edustava Moqtada
Al-Sadrin liike ja Irakin Kommunistinen työväenpuolue jättäytyivät
vaalien ulkopuolelle. Olosuhteissa joissa USA:n joukot ja väliaikaishallinto
ovat mielivaltaisesti vanginneet, kiduttaneet ja tappaneet
tuhansia irakilaisia joita on syytetty USA:n miehityksen ja väliaikaishallinnon
vastustajiksi. Näissä oloissa ei voine oikein puhua vapaista
vaaleista. Käytännössä vaaliessa kilpailevatkin keskenään lähinnä
ne ryhmät jotka ovat olleet mukana USA:n perustamassa väliaikaisessa
hallintoneuvoston ja väliaikaishallituksessa.
Kaikesta huolimatta on tietenkin todettava että irakilaisten
valtaenemmistö epäilemättä halusi ja haluaa demokraattisia
vaaleja. Syy jonka takia vaalit ylipäätään järjestettiin
olivat irakilaisten joukkomielenosoitukset ja kansainvälinen
painostus kevällä 2004. Miehityshallinnon aiempi suunnitelma
oli koota paikallisista merkkihenkilöistä miehityshallinnon
nimittämät paikalliset hallintoneuvostot joiden edustajat
puolestaan olisivat laatineet Irakille uuden perustuslain.
Erityisesti maan shiiaväestö kuitenkin vaati perustuslakia
säätävän kokouksen valintaa yleisillä vaaleilla. Bushin
pullistelu onnistuneista vaaleista on siis aiheetonta - jos asia
olisi mennyt hänen suunitelmansa mukaan, vaaleja ei olisi
pidetty. Ja miehityshallinto onkin melko tehokkaasti onnistunut
romuttamaan toiveet aidosti vapaista vaaleista.
Todennäköisesti enemmistö irakilaisista päätti kuitenkin
kaikesta huolimatta käydä äänestämässä paremman toivossa.
Monet heistä toivoivat että vaaleilla saataisiin joudutettua
miehityksen loppumista.Vaalien kyseenalaiset puolet eivät
luonnollisestikaan tee aseellisten vastarintaryhmien
äänestäjiin kohdistuvista terrori-iskuista yhtään
oikeutetumpia.
Vaalit joista oppositio on ulkona, eivät kuitenkaan tuo rauhaa
Irakiin. Vaaleilla valitun parlamentin valta tulee myös
ilmeisimmin (äänestäjien pettymykseksi) olemaan hyvin
rajallinen. Irakin hallitus on taloudellisesti ja sotilaallisesti
riippuvainen USA:sta jolla ei ilmeisesti ole tarkoitus vetää
joukkojaan pois, vaan päinvastoin pystyttää maahan lukuisia
pysyviä tukikohtia. |
|
|
| Pakkotyö - lääke työttömyyteen? |
[Feb. 3rd, 2005|12:27 pm] |
Aargh!
Ay-keskusjärjestöt ovat asettuneet tukemaan työllisyystyöryhmän esitystä pitkäaikaistyöttömien pakollisesta "aktivoinnista". Kukaan ei kai vastusta sitä että työttömille järjestettäisiin töitä, mutta mitä järkeä ay-liikkeen on kannattaa sitä että ihmisiä määräätään entistä enemmän töihin tai pakolliseen koulutukseen korvauksella joka on alle kaikkien minimipalkkasäännösten? Työvoimakoulutuksen osalta sitä paitsi ongelma on jo nyt se että suuri osa koulutuksesta hyödyttää vain kouluttajia, ei työttömiä jotka kokevat turhauttavaksi istua hyödyttömillä mutta pakollisilla kursseilla. Miksi lähtökohtana on jälleen se että työttömyyttä ratkotaan vähentämällä työttömien oikeuksia?
Jos hallitus halausi todella vähentää työttömyyttä eikä heikentää köyhien oikeuksia, esitän helpon ratkaisun: Sen sijaan että jaetaan 1,7 miljardin vastikkeettomat veronalennukset, käytetään raha uusien työntekijöiden palkaamiseen julkisiin palveluihin normaaleilla työehdoilla. Hoito-alojen resurssipulahan on jatkuva ongelma, puhttiin sitten vanhusten, lasten tai sairaiden hoitamisesta. Oletetaan että näin työllistetyillä työttömillä nettoansiotaso nousisi 1000 euroa/kuussa (oletus reilusti yläkanttiin, tähän mahtunee jo eläkemaksutkin) eli nettokustannus olisi 12 000 euroa vuodessa. 1,7 miljardilla eurolla työllistettäisiin näin 140 000 ihmistä eli aika suuri osa Suomen työttömistä. Käytetty raha vilkastuttaisi taloutta aivan yhtä lailla tässä mallissa jossa se jaettaisiin palkkoina kuin suunnitellussa veronalennusmallissa. Se vain hyödyttäisi enemmän köyhiä (kunnon työpaikan saavat työttömät) ja tietysti parempien julkisten palvelujen muodossa suurinta osaa suomalaisista. Häviäjiksi jäisivät tietysti suurituloiset jotka käyttävät joka tapauksessa vähemmän julkisia palveluita ja maksavat enemmän veroja.
Hallitus siis ajaa yhteiskunnalista kehitystä jota luonnehtivat veronaleuunkset, julkisten palvelujen kaventaminen ja joukkotyöttmyys. Vaihtoehto joka merkitsisi julkisten palvelujen parantamista, työttömyyden radikaalia vähentämistä ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa, ei tähän verrattuna edellyttäisi siis muuta kuin veroasteen säilyttämistä nykyisellään ja verotulojen suuntaamista julkisten palvelujen työvoiman resurssipulan korjaamiseen.
Yllä olevan totaalisen laimea ja mielikuvitukseton reformistinen (jos sitä voi edes siksi kutsua) ehdotus on kuitenkin ilmeisesti aivan liian vasemmistolainen SDP:lle ja näin ollen myös sen kontrolloimille ay-järjestöille. Ihmekös sitten jos uusliberalismi jyrää.
Muuten olen sitä mieltä yhteiskunnallista vaurautta pitäisi jakaa erityisesti nykyisin palkattomille hoitotyöntekijöille. |
|
|
| |
[Jan. 30th, 2005|06:39 pm] |
Tuttuni joka työskentelee paljon pakolaisten ja siirtolaisten oikeusongelmien kanssa kirjoitteli taas yhdestä tapauksesta johon on työssään törmännyt...
Helsingin kihlakunnan ulkomaalaispoliisi on suorittanut päätähuimaavaa
salapoliisityötä, rikosnimikkeenä on ulkomaalaisrikkomus ja työluparikos.
Tutkinta on päättynyt ja juttu on syyteharkinnassa.
Tarina etenee näin. Kamerunilainen opiskelija Helsingin yliopistossa tuli
Suomeen kesäkuussa 2003 ja haki oleskelulupaa ja sai kielteisen päätöksen,
koska hänellä ei katsottu olevan riittävästi rahaa turvattuun toimeentuloon.
Päätöksestä valitettiin lokakuussa 2003 Helsingin hallinto-oikeuteen, ja
valitus on edelleen käsittelemättä.
Rahanpuutteessa Kamerunin mies meni töihin kahteen siivousfirmaan. Sittemmin
mies avioitui, ja haki oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Tässä
vaiheessa kävi ilmi, että mies on ollut töissä vaikka oleskelulupaa ei ole
myönnetty. Kysymyksessä on ulkomaalaisrikkomus.
Kamerunin miestä epäillään ulkomaalaisrikkomusta,
ja yhteensä viittä eri työnantajayritysten vastuuhenkilöä epäillään
työluparikoksesta. Työsuhteet olivat laillisia, verot ja eläkemaksut
maksettiin niin kuin pitikin.
Työluparikoksen maksimirangaistus on yksi vuosi vankeutta. Tämä tarkoittaa,
että työnantajan edustajat pahimmassa tapauksessa ovat "merkittyjä" muutaman
vuoden, eli eivät halutessaan välttämättä saisi esim. anniskelulupaa,
aseenkantolupaa, julkista virkaa jne. riippumatta siitä, selviävätkö he
sakoilla.
Lain mukaan ulkomaalainen opiskelija saa tehdä töitä, kun hänelle on
myönnetty oleskelulupa. Kamerunin miehelle sitä ei ole myönnetty, vaan
valitusprosessi on kesken. Hakemuksen hylkäämisen syy aikanaan oli
nimenomaan rahan puute. Toisin sanoen, maailman köyhimpiin kuuluvista maista
tulevan opiskelijan olisi pitänyt sinnitellä kesäkuusta 2003 tähän päivään
saakka ilman työtuloja Helsingin hintatasossa.
Työnantajat olivat luulleet, että SYL:n opiskelijakortti on riittävä
todistus siitä, että on opiskelija, ja tuolloin ulkomaalainenkin saa tehdä
töitä.
Tilanteen järjettömyyttä kuvaa katkelma Kamerunin miehen kuulustelusta:
Kysymys: Miksi olet tehnyt töitä tuona aikana?
Vastaus: Haluan pitää itsestäni huolta, maksaa laskuni ja vuokrani. Asuin
vaimoni kanssa, joka on sairas. Hän on hakenut sairaspäivärahaa, josta
päätöstä ei ole vielä tullut.
Ja tähän vielä erään työnantajan kommentti, joka luuli lupien olevan
kunnossa:
"Jos asia etenee tästä eteenpäin, olen sitä mieltä että Kamerunin mies on
ollut tietoinen tilanteesta. Hän on ollut tietoinen, että ei ole luvat
kunnossa ja mielestäni on korvausvelvollinen maksamaan meille mahdollisesti
tulevat sakot."
Jees! Juuri tällaisilta ulkomaalaisilta rikollisilta meitä on suojeltava! Ajatella että joku kehtaa tulla tänne ja yrittää elättää itsensä luvattomasti siivoamalla!
Vakavasti puhuen tämäntapaisia tarinoita on varmaan tuhansittain. Ulkomaalaislakien ja byrokratian rattaiden logiikka kun ei kauheasti tunnu välittävän siitä mitä ihmisten elämä oikeasti on. Yksi ihmisten elämän prekarisoinnin muoto tämäkin. Saadaanpa kaiken maailman ulkomaalaiset ja köyhät pidettyä kurissa kun laitetaan viranomaiset niitä pompottamaan. Tuo "riittävästi rahaa turvattuun toimeentuloon" tarkoittaa muuten että Ulkomaalaisviraston tulkinnan mukaan ulkomaisella opiskelijalla pitäisi olla vähintään 5000 euroa mukanaan. Minulla ei tuollaista summaa pankkitililläni eikä taida olla monella tutullanikaan. Onneksi on tuo Suomen passi niin ei tarvitse ainakaan vielä joutua karkoitetuksi maasta potentiaalisena sosiaalipummina. |
|
|
| Propagandan pitkät jäljet |
[Jan. 14th, 2005|10:36 pm] |
Amerikkalaiset ovat nyt virallisesti lopettaneet joukkotuhoaseiden etsinnän Irakista ja myöntäneet lopulisesti ettei mitään ole löytynyt. Itse asiassa Irakissa ei todennäköisesti ole ollut mitään joukkotuhoaseita vuosiin. Paljon on jo kirjoitettu siitä kuinka joukkotuhoaseiden puuttuminen mitätöi ne perusteet joilla USA liittolaisineen hyökkäsi Irakin maaliskuussa 2003. Vähemmän on kirjoitettu siitä miten tämän tulisi muuttaa käsitystämme YK:n Irakiin suuntaamista asetarkastuksista ja pakotteista.
Vuosina 1991-2003 YK:n turvallisuusneuvosto vaati lukuisissa päätöslauselmissa yhä uudestaan Irakia alistumaan asetarkastuksiin ja vahvisti talouspakotteiden jatkamisen. Talouspakotteet sinänsä olivat jopa tuhoisampia kuin niitä seurannut USA:n hyökkäys, nostaen mmm. lapsikuolleisuutta niin että satojentuhansien irakilaisten lasten arvellaan menehtyneen (tarkemmin mm. Campaign Against Sanctions on Iraq. Sivumennen sanoen miehityshallinnon aikana tilanne on tietysti taas entisestään pahentunut (kts. esim. tämä artikkeli).
Samoina vuosina YK ei tietysti saanut kertaakaan tuomittua USA:n ja Iso-Britannian toistuvia ilmahyökkäyksiä Irakiin (jotka suoritettiin itse asiassa YK:n päätöslauselmiin vedoten) ja osan YK:n asetarkastajista on todettu toimineen CIA:n vakoojina.
Monet rauhanliikkeessä ja vasemmistossa ovat puhuneet YK:n arvovallan ja "kansainvälisen lain" vahvistamisesta vastapainoksi USA:n ylivallalle. Todellisuus on kuitenkin tätä: YK toimi vuosien ajan USA:n ulkopolitiikan välikappaleena ja kansainvälinen media toisti vuosia tosina väitteitä jotka nyt saamamme tiedon valossa vaikuttavat lähinnä USA:n propagandalta.
Joku voisi olettaa tämä johtaisi johonkin uudelleenarviointeihin tai joku joutuisi jonkinnäköiseen vastuuseen kun muutama satatuhatta lasta on tapettu valheellisilla perusteilla. Siis joku sellainen jolla on vielä naiiveja käsityksiä maailmanpolitiikasta ja valtamediasta.
Realistit valmistautuvat jo nopean toiminnan joukkojen lähtöön seuraavalle "oikealla asialle" |
|
|
| Katastrofihuomioita |
[Jan. 13th, 2005|03:38 pm] |
Viimein taas blogin ääressä. Ensin oli joulukiireet, sitten joululoma ja sitten vaihdoimme vaimon kanssa vetovuoroa. Vaimo palasi töihin ja minä jäin kotiin hoitamaan kolmen kuukauden ikäistä poikaamme. Ja hänhän protestoi aina kun isänsä yrittää tehdä jotain niin tylsää kuin tietokoneen ääressä istuminen. Ehkä nyt totuttelun jälkeen pystyy joskus löytämään tähänkin hetkiä.
Tsunami on tietysti ollut vime viikkojen Suuri Uutinen josta on puhuttu niin paljon että tuntuu vähän turhaltakin kommentoida enää. Silti muutama huomio:
Miksi ihmeessä tässä yhteydessä on taas käytetty käsitteitä "kansallinen suru", "kansallinen tragedia" jne. Siis mitä kansallista tässä katastrofissa oli? Eikö tämä katastrofi nimenomaan ollut täysin ylikansallinen? Miksi ihmeessä asioita pitää aina palauttaa johonkin nationalistiseen kansallisvaltioraamiin? Vai onko taustalla ajatus jonka mukaan tragedia oli nimenomaan suomalaisten kuolema, ei 150 000 ihmisen kuolema ja miljooniin kohdistuneet tuhot ylipäätään?
Paljon puhutaan siitä onko katastrofin tielle joutuneita suomalaisia ja heidän omaisiaan autettu oikein ja riittävästi. Hallitus on nyt luvannut lisäbudjetin jotta kunnat voisvat kustannuksia säästämättä tarjota katastrofin suomalaisuhreille terveyspalveluita (mielenterveyspalvelut mukaan lukien) ja sosiaaliapua. Tämä on sinänsä on ihan hyvä. Mutta mitäköhän mahtaa tuntea vaikka tavallinen depressiopotilas, mielenterveyspalveluita hakeva itsemurhan tehneen omainen, leikkausjonoissa kärvistelevä pitkäaikaissairas, tai sosiaalitoimistossa palloteltu yksinhuoltaja. "Sori, sinun nyyhkytarinoillasi ei myydä kahta viikkoa iltapäivälehtiä, joten luuletko että hallitusta kiinnostaa".
Katastrofin jälkeen avustusjärjestöjen keräyksiin on kertynyt maailmanlaajuisesti jo kaksi miljardia dollaria. Tämä on hyvä ja toivon mukaan yhä useampi ihminen ottaisi säännölliset lahjoitukset kehitysyhteistyöhön pysyväksikin tavaksi.
Poliitikot ovat luvanneet Aasian katastrofiapuun yli 5,5 miljardia dollaria julkista rahaa. Tämäkin on toki hyvä, mutta valitettavasti näiden julkisten avustuslupausten takana voi jälleen kerran piillä paljolti tyhjää ilmaa. Vuosi sitten Iranissa sattuneen Bamin maanjäristyksen jälkeen eri valtiot lupasivat yli miljardi dollaria. Tähän päivään menneässä perille on tullut vain 17 miljoonaa, eli 1,7% luvatusta. Keski-Amerikassa 1998 riehuneen hurrikaani Mitchin avustuslupauksista on toteutunut kolmannes. Eivätkä nämä ole varmasti ainoita tapauksia. Irakin suuret jälleenrakennuslupaukset ovat tietysti tällä saralla aivan oma lukunsa. Poliitikoille on mieluisaa kerätä irtopisteitä avustulupauksilla, mutta näiden uskottavuus taitaa olla samaa tasoa kuin vaalilupauksilla.
Toinen ongelma on tietysti se että Aasian katastrofin avustusrahoja on suurelta osin siirretty muista avustushankkeista. Se että tsunamin uhrit saavat hätäapua voikin siis merkitä sitä että Afrikassa karsitaan kehitys- ja avustushankkeita. Näin näyttävät apulupaukset maksatetaan toisilla köyhillä. Tähän syyllistyy ilmeisesti myös Suomi. |
|
|
| YK:n miehittämä Haiti - kuolemanpartioita, kidutusta ja tuhansia poliittisia vankeja |
[Dec. 9th, 2004|10:27 pm] |
Moniko muistaa vielä Haitin? Maa oli kansainvälisen lehdistön otsikoissa kuluvan vuoden helmikuussa kun aseelliset kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti Aristiden hallinnon. USA:n ja Ranskan veljellisessä sopusoinnussa ja YK:n siunauksella maahan lähettämät joukot pelastivat sitten maan ajautumasta kaaokseen ja Aristide luopui vallasta väliaikaishallituksen hyväksi. Näin siis virallisen kertomuksen mukaan.
Aristiden oman version mukaan USA:n sotilaat pakottivat hänet allekirjoittamaan eroilmoituksen ja kyyditsivät hänet Keski-Afrikan tasavaltaan. Monien kriitisten kommentaattorien mukaan aseellisten kapinallisten takana oli tuttuun tapaan USA:n salainen tuki. Varsinainen salaisuus tai kiistanaihe ei ollut se että kapinallisia johtivat paljolti murhiin ja kidutuksiiin syyllistyneet entiset Haitin armeijan sotilaat. Eikä sekään että Haitin äänekäs ja paljolti hyväosaisten muodostama oppositio sai avokätistä rahoitusta USA:sta.
Helmikuussa saimme monesta lehdestä lukea kuinka Aristiden hallinto oli ollut haitilaisille "pettymys" ja kuinka Aristiden kannattajat olivat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin. Totta toki, mutta miten lienee tilanne nyt, kun Aristide on korvattu väliaikaishallintoa johtavalla Gerard Latortuella ja maassa on tuhansia YK-sotilaita ja poliiseja pitämässä yllä järjestystä? Lyhyesti: monin verroin huonompi.
Latortuen hallitus (joka tosin kuin Aristiden, ei nojaa valtaansa mihinkään vaaleihin) on käynnistänyt ajojahdin kaikkia Aristiden johtaman Fanmi Lavalas-puolueen jäseniä ja kannattajia vastaan. Ja näitä on paljon. Fanmi Lavalas on kaikista vioistaan huolimatta ilmeisesti yhä maan suurin poliittinen liike ja erityisesti kaupunkien köyhien keskuudessa Aristidella on yhä vankka tuki. Satoja tai tuhansia Fanmi Lavalaksen kannattajia on vangittu ja kidutettu ilman oikeudenkäyntiä ja pääkaupungin köyhälistökortteleissa Aristiden kannattajia on surmattu poliisin tai kuolemanpartioiden toimesta kymmenittäin. Silti FL:n kannattajat ovat järjestäneet tuhansien ihmisten mielenosoituksia joissa on vaadittu Aristiden paluuta.
Samalla kun Fanmi Lavalaksen kannattajat ovat vainon kohteen, maata vuosina 1991-1994 hallinneen sotilasdiktatuurin murhamiehet ovat jälleen vaatimassa asemiaan takaisin. Aristiden 1995 lakkauttaman armeijan entiset sotilaat vaativat armeijan palauttamista ja partioivat aseistettuina yhdessä YK-joukkojen kanssa. Kertaalleen murhasta tuomitta sotilasdiktatuurin (ja kapinallisten) johtohahmo Louis-Jodel Chamblain on vapautettu ihmisoikeusjärjestöjen farssiksi tuomitsemassa oikeudenkäynnissä. Mainittakoon että sotilasdiktatuurin valtakaudella arvellaan tapetun noin 3000 haitilaista.
Onneksi siis YK on jälleen turvaamassa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja ylipäätään kaikkea hyvää tuolla onnettomassa Etelässä joka tarvitsee niin kovasti tätä humanitaarisia kriisinhallintaa.
Haitista voi lukea lisää mm. Znetin Haiti Watch-sivuilta ja William
Bowlesin Haiti-sivuilta |
|
|
| Rauhankyyhkyjä ja pommikoneita Thaimaassa |
[Dec. 9th, 2004|09:59 pm] |
Thaimaan pääministeri Thaksin on nyt keksinyt miten Etelä-Thaimaan malaijialueille saadaan rauha. Ei, hän ei edelleenkään halua pyytää anteeksi lokakuista muslimien joukkomurhaa jossa turvallisuusjoukot tappoivat 85 pidätettyä tukehduttamalla. Ei, hän ei ole käynnistänyt neuvotteluita aluueen autonomiasta tai köyhyyden lievittämisestä. Kyllä, hän on päättänyt pistää Thaimaan ilmavoimat pudottamaan muslimialueille 120 miljoonaa paperista rauhankyyhkyä joita kansalaiset on innostettu taittelemaan.
Jotkut kriitikot ovat jo ehtineet todeta että tempaus on lähinnä näyttävä propagandatempaus, jolla tuskin ratkaistaan yhtään mitään konfliktin taustalla olevista ongelmista. Oma kyyninen mieleni rupeaa kyllä miettimään että operaatio vaikuttaa myös vähän liiaksi kuivaharjoittelulta ilmavoimien pommituskampanjalle. Jotenkin pommikoneiden käyttö rauhantahdon ilmaisemiseksi vaikuttaa hivenen ristiriitaiselta viestiltä.
Rauhaa...ja olette muuten tähtäimessä!?
Muuten konfliktin kärjistyminen tuntuu etenevän juuri niin synkästi kuin olettaa sopii. Islamilaisten ääriainesten terrorikampanja maan eteläosassa asuvia buddhalaista (ja ilmeisesti thainkielistä) väestönosaa on kiihtynyt. Armeija ja poliisi vastaavat taas kovin ottein ja kierre on valmis. Viimeksi eteläisissä maakunnissa vieraillut Thaimaan kuningatar on uhonnut että hallituksen on aseistettava naiset ja lapsetkin sekä luvannut tarvittaessa tarttua itse aseeseen muslimikapinalisia vastaan. Kuninkaallisten arvostelu on Thaimaassa sekä käytännössä tabu että myös osin lakiin perustuen kielletty, joten tätä uhoa on kenenkään hankalaa asettaa kyseenlaiseksi.
En ole vielä kuitenkaan luovuttanut toivoani Etelä-Thaimaan tilanteen suhteen, sillä Thaimaassa on maan parlamentaarisen politiikan kehnoudesta huolimatta varsin vahvoja kansanliikkeitä ja kansalaisjärjestöjä jotka toimivat vastapainona armeijalle ja korruptoituneille poliitikoille. |
|
|
| Nollalinja duunareille, 1,5 miljoona Erkolle ja hyvinvointiyhteiskunnalle alasajo - TUPO jyrää taas |
[Dec. 9th, 2004|08:35 pm] |
TUPO sitten tuli ja ay-johtajat hymistelivät ostovoiman kasvua. Todellisuudessa saavutetut palkankorotukset ovat reaalitasoltaan täysin nollalinjaa. 4,5% korotukset kahdessa ja puolessa vuodessa tarkoittaa 1,8%/vuosi. Tämä ei juuri eroa odotettavissa olevasta elinkustanusten noususta (SAK:n arvioissa 1,25-1,5%).
1,7 miljardin euron veronalennukset tarkoittavat tietysti sitä että jatkossakin kerrotaan että rahaa julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan on tulevina vuosian yhä vähemmän. Kuten työnantajien Taxell totesi TUPO-neuvottelujen jälkeen: "tällä työllisyysasteella ei tulevaisuudessa ole varaa hyvinvointivaltioon".
Varaa sen sijaan on varallisuusveron poistamiseen. Kyseessä on vero joka koskettaa vain rikkainta 1% suomalaisista, 99% suomalaisista ei sitä maksa lainkaan. Mutta rikkaiden verotus on toki vain kumma jäänne menneisyydestä...
Mutta murhe pois jos TUPO ei tuokaan omaan tilipussiisi juuri lisää tai jos sen veronalennukset merkitsevät päiväkotihoidon, julkisen terveydenhuollon, vanhuspalvelujen tai sosiaaliturvan heikkennyksiä. Iloitkaammae solidaarisesti esim. Suomen rikkaimman miehen Aatos Erkon puolesta, jolle TUPO-paketti tuo vuoisttaisen 1,5 miljoonan euron verohelpotuksen.
Pari päivää Suomen TUPO-sopimuksen julkistuksen jälkeen uutisissa muuten kerrottiin Italian ay-liikeen yleislakosta. Hesarin mukaan "Ammattiliitot vastustivat lakolla ensi vuoden talousarviota, johon sisältyy 6,5 miljardin euron veronkevennykset. Ammattijärjestöjen mielestä hallituksen veroleikkaukset suosivat rikkaita ja vievät varoja kurjistuvalta julkiselta sektorilta."
Näin siis Italiassa. Suomessa jossa veronleikkaukset ovat suhteessa Italiaan verrattuna kaksinkertaiset, ne eivät toki ole oikeistolaista talouspolitiikkaa, vaan sosialidemokraattisen valtiovarainministerin valmistelemia ja ay-liikkeen hyväksymiä. Kiitokset siis taas SDP:n "tovereille" hallituksessa ja ay-liikkeen johdossa... |
|
|
| Miksi Korhonen vastustaa siirtotyöläisten oikeuksia? |
[Nov. 23rd, 2004|11:23 pm] |
Tämän päivän Kansan Uutisissa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen julisti taas siirtolaisvastaisia päättömyyksiä työvoiman liikumisen rajoittamisesta. Huhhuijaa, koskahan tietyt vanhan vasemiston edustajat heräävät globaaliaikaan? Toivon mukaan Korhosen näkemys ei jää ainoaksi Vasemmistoliiton kannanotoksi asiaan. Omalta osaltani pistin oheisen tekstin KU:n lukijapalstalle, saa nähdä julkaistaanko:
Tiistain KU:ssa Martti Korhonen tyrmää Heidi Hautalan esityksen työvoiman liikkuvuuden siirtymäsäännösten poistamisesta ”työnantajapolitiikan myötäilynä”. Poliittinen suuntavaisto tuntuu olevan tragikoomisesti hukassa kun Korhonen syytää Hautalaa ”äärioikeistolaisuudesta” tämän asettuessa itse asiassa puolustamaan siirtotyöläisten oikeuksia. Todellisuudessa Hautalan kanta työvoiman siirtymäajoissa ja siirtolaisuuskysymyksissä näyttää olevan sama kuin esim. Englannin ja Hollannin keskusammattiliitoilla tai Ruotsin Vasemmistopuolueella joka oli yhdessä vihreiden kanssa torjumassa hallituksen kaavailemaa työlupakäytännön jatkoa. Samoilla linjoilla on siirtolaisuuspolitiikassa myös ollut myös esim. edistyksellisiä kansalaisliikkeitä koonnut Euroopan Sosiaalifoorumi ja suurin osa Euroopan vasemmistosta. Korhonen ja yhtä lailla siirtolatyöläisten oikeuksien rajoittamista vaatineet SAK:n toimitsijat sen sijaan tuntuvat olevan siirtolaisvastaisuudessaan valitettavasti varsin pitkälle samassa rintamassa eurooppalaisen äärioikeiston vaatimusten ja eräiden kovaa oikeistoa edustavien hallitusten politiikan kanssa.
Kun Korhonen syyttää työlupavaatimusten poistamisen johtavan ”Villiin Länteen”, on kyse perusteettomien uhkakuvien maalailusta. Työehtosopimusten tai työlainsäädännön sitovuus ei mitenkään edellytä siirtotyöläisten oikeuksien rajoittamista, päinvastoin. Pohjoismaiden välillä työlupia ei ole vaadittua aikoihin (kuten sadattuhannet Suomesta Ruotsiin matkanneet siirtotyöläiset tietävät) ja vanhojen EU-maiden kanssakin työvoiman liikkuvuus on ollut vapaata jo kymmenen vuotta. Nyt sen sijaan näyttää siltä että työvoiman siirtymäsäännökset ovat ajaneet tuhansia itäeurooppalaisia hämäräperäisten vuokrausfirmojen käsiin ja edistäneet kahden kerroksen työmarkkinoita jossa siirtotyöläiset ovat oikeudetonta paarialuokkaa. Vasemmiston ja ay-liikkeen kannattaisi myös ottaa opiksi esim. äskeisestä bussilakosta, jossa työnantajapuoli yritti käyttää hyväkseen siirtotyöläisten epävarmaa asemaa uhkailemalla lakkolaisia työlupien menetyksellä. Siirtotyöläisten oikeudellisen aseman heikkous ja epävarmuus edistää vain työnantajien mahdollisuuksia häikäilemättömään työntekijöiden hyväksikäyttöön.
Työnantajia nykyinen siirtymäsäännöstä ei tunnu häiritsevän, eivätkä he ole vaatimassa sen poistamista , kuten Korhonen toteaakin. Siirtotyöläisten asemaa ja työllistymistä normaaliin työsuhteeseen se sen sijaan kyllä hankaloittaa.
Vasemmiston tavoitteena kai kuitenkin pitäisi olla kaikkien työntekijöiden tasaveroiset oikeudet, työehdot ja palkat. Tätä ei edistä myöskään Korhosen se että haluaa sitoa siirtolaisten oikeudet työllisyyteen tai SAK:n materiaaleissa kehotetaan suosimaan suomalaista työvoimaa. Pitäisikö maahanmuuttajien syrjintää työmarkkinoilla lisätä vielä nykyisestäänkin? Sinänsä todisteet siitä että siirtolaisuus lisäisi työttömyyttä ovat kovin vähäiset, ja vaikutukset saattavat hyvin olla myös päinvastaisia. Siirtolaiset myös lisäävät taloudellista toimeliaisuutta ja työpaikkoja.
Korhosen kannattamalla siirtolaisvastaisella politiikalla on menty jo pahasti metsään. Kannattaisiko suomalaisen vasemmiston ottaa oppia niiden maiden vasemmistolta ja ay-liikkeiltä joissa siirtolaiset ovat olleet merkittävä osa työväestöä jo pitkään?
Reko Ravela
postinjakaja, luottamusmies
Helsinki
|
|
|
| Prekariaatti ja bussilakko |
[Nov. 21st, 2004|11:46 pm] |
Bussilakko on nyt ratkennut tavalla jota voinee pitää bussikuskien selvänä voittona. Lakko ja sen tulos on tärkeä periaatteellinen voitto muidenkin alojen työntekijöille. Työsuhteiden lisääntyvää osa- ja määräaikaistamista voidaan ja pitää vastustaa. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se että samalla kun AKT kävi omaa taisteluaan, joka kuitenkin edusti pitkälle vakinaista kokopäiväistä työntekijöitä ja näiden huolia - kuten ammatiliittot yleensä - esiin pomppasi myös pätkätyöläisten, prekariaatin liikehdintä joka tarkastelee asioita pätkätyöläisten itsensä kannalta. www.prekariaatti.org on sivusto johon kannattaa tutustua miettiessä työn ja pääoman välisen taistelun tulevaisuuden näkymiä...
Nyt prekariaatti ja ay-liike kulkivat yhtä matkaa, mutta pinnan alla lienee myös jännitteitä. Onko ammattiliittojen toiminnassa kyse vain vakituisten työntekijöiden aseman sementoimisesta, vai uskaltaako ay-liike lähteä toimimaan jatkossa myös TUPO-järjestelmässä marginalisoidun prekariaatin oikeuksien puolesta?
Tietysti Metalliliiton puheenjohtaja Vuorenmaa antoi tähän oman, sosiaalidemokraattisen ay-byrokratian huonoimpien perinteiden mukaisen vastauksensa vaatimalla AKT:ta lopettamaan lakkonsa. Tietyt ay-byrokraatit eivät nähtävästi ole valmiita olemaan solidaarisia yhtään kellekään paitsi ehkä oman hyvä veli-kerhonsa jäsenille ja työnantajapuolelle. |
|
|
| Joukkomurhan jälkeen |
[Nov. 21st, 2004|11:03 pm] |
Viimeisen kahden viikon aikana tapahtumat Fallujassa ja Irakissa ovat edenneet masentavan ennalta-arvattavasti. Julkisuuteen päätynyt filminpätkä haavoittuneen irakilaisen ampumisesta ja Punaisen Puolikuun/Ristin avustustkuljetusten estäminen on herättänyt jonkin verran kritiikkiä, mutta se tosiasia että Fallujassa on kuollut esim. Punaisen Ristin työntekijän arvion mukaan "vähintään 800" siviiliä ja mahdollisesti moninkertainen määrä, ei vaikuta juurikaan kohauttaneen maailmaa. Kuten ei sekään arvio että Irakissa on miehityksen aikana kuollut 100 000 siviiliä, suurin osa USA:n johtaman liittouman tykistö- ja ilmapommituksissa. Missä lienee nyt "kansainvälisen yhteisön" tuomio? Ai mutta, YK:n turvallisuusneuvostohan hyväksyi Irakin miehityksen yksimielisesti kesäkuussa 2004. Siis huoli pois, YK:n arvovalta ja multilateralismi on turvattu ja demokratia Irakissa etenee. Edellyttäköön se sitten vaikka miljoonaa kuollutta irakilaista.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsemieni lähteiden kautta ne jotka haluavat tietää, löytävät tietoja kuinka monin eri tavoin USA:n joukot ovat syyllistyneet sotarikoksiin Fallujan taisteluiden yhteydessä. Sairaaloiden pommitus, siviilien ampuminen ja pommittaminen, pakolaisten käännyttäminen takaisin kaupunkiin, veden, sähkön ja ruuanjakelun katkaiseminen jne. - siviiliuhrien suuri määrä ei ole ikävä vahinko, vaan järjestelmällisen ihmishenkien halveksunnan tulos.
Järjettömintä tässä tappamisessa on se ettei hyökkäys Fallujaan ole mitä ilmeisemmin ole ratkaissut mitään edes sotilaallisesti. Kapinalliset ovat kaiken jälkeen pikemminkin vahvistuneet ja USA:n sotilaslähteet puhuvat jo lisäjoukkojen tuomisesta Irakiin. Jopa tuhotussa Fallujassa taistelut jatkuvat yhä. Poliittisesti hyökkäys on heikentänyt entisestään mahdollisuuksia polittiseen sovintoon ja demokratiaan Irakissa. |
|
|
| Hyökkäys Saatanaa vastaan - ensimmäisenä kohteena sairaalat |
[Nov. 8th, 2004|05:48 pm] |
"Vihollisella on kasvot, sen nimi on Saatana ja se asuu Fallujassa" - Yhdysvaltain merijalkaväen eversti Gary Brandl.
Yhdysvaltain maahyökkäys Fallujaan on alkanut. Ensimäisenä hyökkäyskohteena on ollut Fallujan sairaala. Muutama päivä sitten Yhdysvaltain ilmavoimat tuhosivat Nazzalin ensiapusairaalan kaupungin keskustassa.
Hyökkäykset sairaaloihin kai normaalisti katsotaan sotarikoksiksi, mutta USA:n armeijalla on asiaan toki hyvä selitys:
"Sairaala valittiin varhaiseksi kohteeksi koska Amerikan armeija uskoi että se oli raskaista tappioista kertovien kertovien huhujen lähde. 'Se on propagandakeskus', amerikkalainen korkea upseeri totesi sunnuntaina."
Eli sairaalat ovat kehdanneet levittää "huhuja" joiden mukaan amerikkalaisten hyökkäyksissä Fallujaan on kuollut runsaasti siviilejä. Ei sairaaloita, ei "huhuja", eikä ylipätään ketään laskemassa kuolleita siviilejä, haavoittuneiden auttamisesta puhumattakaan.
Falluja on 300 000 asukkaan kaupunki, josta suuri osa naisista ja lapsista on paennut. Yhdysvaltain armeija on kuitenkin ilmoittaneet pidättävänsä kaikki alle 45-vuotiaat miehet jotka yrittävät poistua kaupungista. Tämä politiikka muistuttaa esim. venäläisten Tsetseniassa noudattamaa tai serbien Bosnian sodassa käyttämää. Käytännössä siis kymmenettuhannet paikalliset asukkaat on julistettu vihollisiksi jotka voidaan ampua tai sulkea keskitysleireihin. Ja tätä tietysti poikkeustilan julistanut Irakin pääministeri Allawi kutsuu kaupungin "vapauttamiseksi".
Suomenkin televisiossa on väitetty Fallujan operaation suuntautuvan Abu Musab al-Zarqawin johtamia terroristeja vastaan. Fallujalaiset kuitenkin kiistävät tietävänsä Zarqawista mitään ja hän voi käytännössä oleskella missä tahansa Irakissa. Itse asiassa Bagdadin keskustassa sijaitseva Haifa-kadun alue, vain muutamia kilometrejä Yhdysvaltain tiukasti kontrolloimalta "vihreältä vyöhykkeeltä" on vime kuukausien aikana ollut Zarqawin ryhmän aktiivisimman toiminnan alue.
Pysäyttäkää Sota-verkosto pyrkii järjestämään protesteja hyökkäystä vastaan. Tilanteen seuraamisessa hyödyllisiä blogeja ovat mm. Rahul Mahajanin Empire Notes, Under the Same Sun sekä Irakista raportoivan Dahr Jamailin sivut.
Baghdad Burning on arkielämän tasolta tilannetta tarkkaileva irakilainen bloggaaja. |
|
|
| Matalan tuottavuuden toimintaa? |
[Nov. 1st, 2004|10:04 pm] |
Viime aikoina on yhteiskunnallisessa keskustelussa toisteltu käsitettä "matalan tuottavuuden alat" tai "matalan tuottavuuden työt" joilla on useimmiten viitattu yksityisiin palvelualoihin. "Matalan tuottavuuden työt" tarkoittaa yleensä ihan samoja töitä joista aiemmin puhuttiin yksinkertaisesti matalapalkkaisina, mutta nyt ongelman kerrotaankin olevan työn(tekijöiden) alhaisessa tuottavuudessa, ei palkkatasossa. Tämän "matalan tuottavuuden" helpottamiseksi on kehittetty mm. ns. Holmin-Vihriälän-malli jossa matalia palkkoja maksavat työnantajat saisivat satoje miljoonien eurojen edestä alennuksia työnantajien sosiaaliturvamaksuista. Niin älyttömältä kuin valtiovallan erityinen tuki juuri huonoa palkkaa maksaville työnantajille kuulostaakin, idea on ollut kovassa myötuulessa porvaripuolueissa ja vihreissä.
Päivän Kauppalehdessä on sattumalta listattu osavuosikatsausten perusteella listattu Suomen kannattavimmat pörssiyhtiöt oman pääoman tuotolla mitattuna. Suomen
kannattavin pörssiyhtiö on Lassila & Tikanoja, yli 6000 työntekijän yksityinen palvelukonserni joka myy "kiinteistöjen ja laitosten ylläpitoa" sekä "ympäristönhuoltoa". Käytännössä tämä tarkoittaa siivouspalveluita, jätehuoltoa ja kiinteistöhuoltoa. Siis varmaan niitä "matalan tuottavuuden" yksityisiä palveluita.
Toteutuessaan Holmin-Vihriälän malli tietäisi Lassila & Tikanojalle mahdollisesti vielä miljoonien eurojen lisätuottoa, kun sitä palkittaisiin yhtiön siivoojien heikosta palkkauksesta. Ilmeisesti esim. Jyrki Kataisen ja Osmo Soininvaaran mielestä juuri Lassila & Tikanojan omistajat ovat kuitenkin tässä maassa ne jotka kaipaavat kipeimmin valtion tukea. |
|
|
| Päätös Tammisaaresta lykätty |
[Nov. 1st, 2004|09:57 pm] |
Kuten arvelin, HUS:in hallituksella ei tänään onneksi ollut kanttia tehdä päätöstä Tammisaaren synnytyssairaalan lakkautuksesta, vaan asiaa lykättiin maaliskuulle. Toivon mukaan aikalisällä ei pyritä vain odottamaan keskustelun hiljentymistä, vaan etsitään ratkaisua jossa Tammisaaren synnytyssairaala voisi jatkaa.
Vähän pidemmällä tähtäimellä tietysti tavoitteena pitäisi olla Tammisaaressa hyväksi havaittujen toimintatapojen levittäminen myös muihin synnytyssairaaloihin. |
|
|
| Kansalaisliike Tammisaaren synnytyssairaalan puolesta |
[Oct. 31st, 2004|07:23 pm] |
Uhka Tammisaaren synnytyssairaalan lopettamisesta keräsi eilen noin kaksituhatta ihmistä mielenosoitukseen sairaalan ympärille. Tuskinpa lienee kyseisellä paikkakunnalla ikinä näin isoa mielenosoitusta nähty.
Mistä sitten on kyse? Tammisaareen synnytysairaalaa on yleisesti pidetty ehkä maamme edistyksellisimpänä laitoksena alallaan, koska siellä on pyritty erityisesti panostamaan synnyttäjien toiveiden huomioimiseen, ei-lääkkeelliseen kivunlievitykseen ja imetyksen avustamiseen. Eli yritetty tehdä synnytyksestä mahdollisimman miellyttävä ja inhimilinen tapahtuma eikä vain liukuhihnalta suoritettu lääketieteellinen operaaatio. Tämän takia Tammisaareen on saapunut synnyttämään muuallakin asuvia äitejä.
Tammisaari on myös yksi Suomen neljästä WHO:n imetysmyönteisyydestä kertovan "Baby Friendly Hospital"-sertifikaatin saaneesta sairaalasta Suomessa. vertailun vuoksi muuten Ruotsissa näitä sairaaloita on 64, Norjassa 36. Tässä ehkä taustaa sille tuoreelle tutkimukselle jonka mukaan imetysluvut ovat Suomessa selvästi muita Pohjoismaita alhaisemmat.
Imetyksen positiiviset vaikutukset lapsen terveyteen ovat nykyään yleisesti tiedossa ja hyväksyttyä lääketiedettä, mutta kumma kyllä terveydenhoitohenkilökunnan suhtautuminen asiaan ei edellenkään monissa tapauksissa ole niin kannustavaa kuin voisi kuvitella.
Tammisaaren pitäisi olla siis monessa mielessä mallilaitos, mutta äkisti se onkin joutumassa Helsigin-Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lakkautuslistalle. Syynä on kuulemma liian vähäinen synnyttäjämäärä verrattuna muihin synnytyssairaaloihin ja halu keskittää synnytykset kustannussäästöjen nimissä isompiin sairaaloihin. Tässä tuntuu ilmenevän jälleen kerran paljolti yksityisestä yritystoiminnasta lainattujen tehokkuuslaskelmien soveltumattomuus julkiseen terveydenhuoltoon. Yksikkökustannuslaskelmat eivät kerro mitään hoidon laadusta. Se mikä yhdessä asiassa säästetään, saattaa myös toisissa asioissa lisätä kustannuksia moninkertaisesti. Tässä tapauksessa esimerkiksi korvikkeella ruokittujen lasten lisääntyneinä hoitomenoina tai vaikkapa lisääntyneestä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien äitien hoidossa.
Tammisaaren synnytyssairaalan lakkauttamista vastaan kerättävä nettiaddressin voi allekirjoittaa osoitteessa:
http://www.petitiononline.com/LUSpetit/
HUS:in halitus kokoontuu ilmeisesti päättämään asiasta jo huomenna, mutta toivon mukaan asia ei tuolloin ainakaan ihan läpihuutojuttuna mene läpi, joten kannattanee seurata asian etenemistä. |
|
|
| Maailmanpolitiikan arkipäivää – eli kun joukkomurha onkin ”yhteenotto” |
[Oct. 26th, 2004|11:00 pm] |
Lupaukseni mukaan kunnallispolitiikan jälkeen globaalia politiikkaa...
Hesari uutisoi tänään otsikolla ”Etelä-Thaimaassa verinen yhteenotto” ainakin 84 ihmisen kuolemasta ”poliisin ja mielenosoittajien yhteenotossa” Pattanin kaupungissa Etelä-Thaimaan malaijivähemmistön asuttamalla alueella.
Uutisen tarkempi lukeminen ja vilkaisu CNN:n uutisointiin kuitenkin kertoo kuitenkin jostain muusta kuin ”yhteenotosta”. Kaikki 84 kuollutta olivat mielenosoittajia jotka protestoivat kuuden kapinallisten avustamisesta syytetyn paikallisen malaijin pidätystä vastaan. Kuusi mielenosoittajaa kuoli poliisin luodeista näiden avattua tulen mielenosoittajia vastaan ja 78 rusentui tai tukehtui kuoliaaksi poliisin pidätettyä 1300 mielenosoittajaa ja survottua nämä kuuteen kuorma-autoon. Missään ei mainita että kuolleet olisivat olleet aseistettuja tai että turvallisuusjoukot olisivat olleet todellisessa vaarassa. Hesarissa mainittu "maakunnan islamilaisen komitean edustaja" sen sijaan puhuu rauhanomaisesta mielenosoituksesta. Kaiken järjen mukaan kyseessä on yksinkertaisesti Thaimaan turvallisuusjoukkojen toimeenpanema joukkomurha, eikä ”yhteenotto”. Kun Thaimaan pääministeri Thaksin Shinawatra on vielä avoimesti ilmaissut tukensa turvallisuusjoukkojen toiminnalle, ei Thaimaan johdossa istuvien syyllisten nimeäminenkään ole vaikeaa.
Thaimaa ei kuitenkaan Pohjois-Korea tai Iran eikä Thaksin Sinawatra ole Saddam Hussein tai mullah Omar. Thaimaa on kiinteästi globaaliin talouteen integroitunut globaalin pääoman sijoituskohde, IMF:n ja WTO:n kuuliainen alainen. Maa on myös USA:n tärkeä liittolainen Kaakkois-Aasiassa. Thaimaan armeija (joka käytännössä hallitsi maata vuoteen 1992) on saanut USA:lta aseita, koulutusta ja muuta apua jo vuodesta 1950 ja mailla on noin 40 yhteistä sotaharjoitusta vuosittain. Thaimaa on myös lähettänyt sotilaita USA:n tueksi sekä Afganistaniin että Irakiin. Pääministeri Thaksin ja Thaimaan armeija voivat siis turvallisin mielin murhata Etelä-Thaimaan malaijeja (jotka onnettomuudekseen ovat myös muslimeita) ilman että suurvallat (ns. ”kansainvälinen yhteisö”) puuttuisivat asiaan.
Ja kuinka ollakaan kansainvälisten uutistoimistojen ja Hesarin linja seuraa mukavasti globaalipääoman ja –vallan intressejä. Joukkomurha muuttuu Hesarissa ”yhteenotoksi”, CNN:n mukaan mielenosoittajat ovat ”mellakoitsijoita” (kuulostaapa tutulta) ja etnisen vähemmistön tyytymättömyys tulkittaneen jälleen osaksi fundamentalistista islamilaista terrorismia.
Joukkomurhan ja sitä ympäröivän välinpitämättömyyden seuraukset ovat ennustettavissa. Kuinka moni hengissä selvinneistä mielenosoittajista mahtaa enää uskoa rauhanomaisten protestien mahdollisuuteen? Kuinka moni on valmis värväytymään hallitusta vastustaviin aseellisiin ryhmiin? ”Etelä-Thaimaan terrorismiongelma” ja sen tukahduttamiseksi harjoitettu paikallisen väestön terrorisointi voi olla tulevien vuosien vakiouutisaiheita. Thaimaan armeijalle konflikti tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa uudelleen asemiaan maan hallinnossa ja lisätä sekä kotimaasta että USA:sta saatua rahoitusta. |
|
|
| 245 ääntä ja taistelu jatkuu. |
[Oct. 25th, 2004|03:08 pm] |
245 ääntä on lopullinen vaalitulokseni. Sillä pääsen varavaltuutetuksi ja ehkä osalleni lankeaa joku lautakuntapaikka. Kiitokset vaalityöhön osallistuneille tukijoille ja äänestäjille.
Kosketukseni kunnallispolitiikkaan siis todennäköisesti säilyy ja tulen kirjoittamaan jatkossa myös siihen liittyvistä aiheista. Toisaalta tarkoitukseni on jatkossa kirjoitella yleisemmin ja ehkä hieman syvemminkin yhteiskunnallisista aiheista esim. työelämään, siirtolaisuuteen ja globaalivaltaan liittyen. |
|
|
| Valitse kolmesta samasta? |
[Oct. 19th, 2004|11:58 pm] |
Huh!
Vaalikampanjan loppukiri vaatii aikaa ja yöunet jäävät vauvankin ansiosta vähäisiksi. Huomisesta lauantaihin keskityn vaalityöhön kadulla ja bloggaaminen taitaa jäädä loppuviikoksi sivuun.
Muutama pikainen huomio kuitenkin…
Gallupit näyttävät ainakin Helsingissä lievää siirtymää vasemmalle. Tappiota olisi tulossa Kokoomukselle ja vihreille. Voittoon olisi nousussa demarit ja Vas.liittokin näyttäisi olevan myötätuulessa. Perussuomalaiset olisivat saamassa kaksi paikka valtuustoon, mutta toisaalta näiden äänimäärä (siis lähinnä Halmeen) on pudonnut alle puoleen eduskuntavaaleista. Näillä näkymin Halme jää yhden kauden huonoksi vitsiksi ja putoaa eduskunnasta seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Vihreiden kannatuksen laskussa ei nähdäkseni ole mitään yllättävää, syyt löytyvät Soininvaaran linjasta. Viime kädessä ei kannata katsoa asiaa niinkään vasemmisto-oikeisto-kysymyksenä, vaan yksinkertaisesti puolueen sosiaalisen pohjan kannalta. Tutkin vihreiden ehdokaslistaa ja totesin että 127 ehdokkaan joukossa löytyi harvinaisen vähän ketään tavallisissa työntekijäammateissa työskenteleviä, eikä esim. yhtään työttömäksi tunnustautunutta. Ihmekös sitten jos näkemykset työelämän kysymyksissä tai yksityistämisessä myötäilevät porvarillista valtavirtaa, kun todellista kokemuspohjaa asioista ei aktiivijoukosta löydy? Vihreiden kannatus on varmasti ollut tätä porukkaa moni-ilmeisempää, mutta soininvaaralainen (uus)liberalismi on merkinnyt selän kääntämistä pienituloisille ja kannatuksen etsimistä ylemmän keskiluokan parista. Vai ketäköhän mahtaa vakuuttaa että vihreät haluavat tehdä työttömien ja pätkätyöläisten elämän ”turvallisemmaksi ja inhimillisemmäksi” jos ratkaisuksi tarjotun perustulon maksimitaso on 300 euroa kuukaudessa?
Demarien kannatuksen nousu on sinänsä mielestäni lähinnä ansiotonta arvonnousua. Karu totuus on että Kokoomus, Vihreä liitto ja SDP ovat olleet viime valtuustokaudella hyvin pitkälle yksituumaisia mm. terveys- ja sosiaalipuolen säästöissä, vuokra-asuntotuotannon karsimisessa ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamisessa. Tästä näkökulmasta on aika älytöntä että julkisuudessa on korostettu juuri näiden kolmen suuren puolueen kisaa ”Helsingin herruudesta”. Näin tietysti on varmistettu että vaalitaistelussa todelliset vastakkainasettelut ovat jääneet sivuun ja esim. säästöjä arvostelleiden kansalaisliikkeiden näkemykset työnnetty marginaaliin.
SDP:n profiloituminen vaalien alla näistä kolmesta vasemmistolaisimpana selittää varmasti miksi se pystyy keräämän peruspalveluiden karsimisesta ja yksityistämisestä huolestuneiden kansalaisten ääniä. Voi epäillä että demareiden äkillinen oppositioon asettuminen HKL:n yhtiöittämisessä oli todella pikemmin vaalitemppu kuin periaatteellisen yksityistämistä vastustavan politiikan tuotos. HKL:n yhtiöittäminen oli ja on toki todellinen kysymys, muutoin ei mielenilmauslakko olisi saanut niin kuskien kuin kaupunkilaisten kannatusta. Ilman kunnallisvaalien läheisyyttä SDP olisi kuitenkin voinut hyvin leimata koko asian jälleen vasemmiston ”ideologiseksi vanhakantaisuudeksi” ja äänestää tuttuun tapaan Kokoomuksen ja vihreiden rinnalla.
Se että Kokoomuksen kannatus on pysynyt niinkin korkealla johtuu lopulta hyvin pitkälle yhdestä seikasta: porvarit äänestävät. Uusliberaalilla politiikalla on myös hyötyjänsä, ja nämä pitävät yleensä hyvin huolta siitä että saavat äänensä kuuluviin. Jos äänestysvilkkaus esim. Munkkiniemessä tai Eirassa on kaksinkertainen Jakomäkeen tai Kivikkoon verrattuna, niin Kokoomusta kannattava 15% kaupunkilaisista voi hyvin napata 30% valtuustopaikoista. |
|
|
| Oikeus kohtuuhintaiseen asuntoon – unelmaako vain? |
[Oct. 17th, 2004|07:40 pm] |
Tänä yönä on taas Asunnottomien yö, vuosittainen asunnottomien puolesta järjestetty yötapahtuma. Uusimman tilaston mukaan pääkaupunkiseudulla on 4500 asunnotonta, joskin tilastot ovat asunnottomuuden kohdalla paljolti vain karkeita arvioita. Maksoin yön kunniaksi asunnottomien asiaa ajavan Vailla vakinaista asuntoa ry:n jäsenmaksun ja laitoin pienen lahjoituksenkin.
Asunnottomuus on sosiaalisen syrjäyttämisen rajuimpia muotoja. Suomen talvisissa sääoloissa se voi myös olla hengenvaarallista. Niin kunnallisessa kuin valtiollisessa politiikassa asunnottomuuden poistaminen tuntuu kuitenkin vuodesta toiseen jäävän B- tai C-luokan asiaksi. Helsingin kaupungin asuntopolitiikassakin lähtökohdaksi on menneellä valtuustokaudella nostettu varakkaiden palveleminen ja vuokra-asuntotuotantoa on vähennetty. Tämän asuntopolitiikan seuraukset voivat hyvin kääntää asunnottomuuden nousuun tulevina vuosina, kun heikoimmassa asemassa olevat putoavat asuntomarkkinoiden ulkopuolelle ja kunnan mahdollisuudet jakaa vuokra-asuntoja heikkenevät.
Asunto on jokaisen ihmisen perustarve ja -oikeus joka on periaatteessa taattu niin YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa kuin Suomen perustuslaissa. Käytännössä tuhannet ihmiset jäävät kuitenkin vauraassa Helsingissä ilman asuntoa, kun varakkaiden edut ovat ajaneet päätöksenteossa asunnottomien oikeuksien ohi. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
![[info]](http://p-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
ravela's journal